Epäilen että tämä on ikäkysymys: ensin sitä pienenä rakastaa kaikkea pientä, värikästä ja muovista ja jossain omaan kotiin muuton paikkeilla tulee (jos tulee) tarve hankkiutua krääsästä eroon. Nyt, kolmenkympin rajapyykin toisella puolella, nuo pienet muoviset asiat ovat tekemässä paluuta.
Lähes minimalistinen koriste-esinesieluni ihastui viikonloppuna tähän edesmenneiden sukulaistätien vintiltä löytyneeseen "patsaaseen". Ehkä minä olen iän myötä pehmenemässä, sillä tämä sulatti sydämeni. Tai ehkä tämä vaan muistuttaa minua taaperosta ja taaperon parhaasta kaverista. Tiedä häntä, mutta nyt tämä kitsch-henkinen taideteos koristaa lelukaapin päällistä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti