Tamminiemen tyyliin

Olen käynyt Urho Kekkosen museo Tamminiemessä viimeksi polvenkorkuisena. Silloin ei osannut arvostaa kauniin talon sisustuksen antamaa ajankuvaa aivan yhtä paljon kuin nykyään. Pallotuoli, nahkakalusteet, Sylvin upea kullanvärinen nojatuoli.... Lista on pitkä.

Olisi ollut ihanaa keskittyä ihailemaan talon henkeä ja kalustusta, mutta rehellisesti sanottuna suurin osa museovierailusta meni tällä kertaa tiukkasävyisiin keskusteluihin uhmaiän saavuttaneen taaperon kanssa siitä, saako museossa koskea tavaroihin. No ei saa. Ei ollut ihan taaperon mieleen tämä sääntö.

Ei siis mikään uhmaikäisen kanssa reissaavan unelmakohde (Onko sellaista olemassakaan?), mutta yksi Helsingin kauneimmista paikoista. Uusi kahvila oli vielä vähän kolkon oloinen, mutta ansainnee uuden testauksen joskus myöhemmin.