Joulurauhaa

Fallkullan kotieläintila 23.12.2012. Mikä ihana joulurauha.

Leppoisaa joulua eläinten tyyliin!

Seurasaaren myrskyisä joulupolku

Kaverit houkuttelivat viime sunnuntaina lähtemään mukaan Seurasaaren joulupolulle. Tämä ilmeisen perinteinen ja suosituksi paisunut tapahtuma oli jäänyt minulta täysin huomaamatta, ja oli yllättävää nähdä, että säästä huolimatta väkeä tarpoi Seurasaaren sillalla sankoin joukoin (autolla tuloa kannattaa harkita muutamaan otteeseen). 

Aivan kertakaikkisen valloittava tapahtuma, jossa kaikki joulun kaupallinen hörhötys oli korvattu ihanien vapaaehtoisten voimilla. Mieletön joulun tunnelma. Hauskoja rasteja, musiikkia, pipareita ja pullia, vaikka mitä.

Ja aivan hirveä sää. Miehen kanssa naurettiin, että ennen ei tällaisella kelillä olisi laitettu pikkurilliäkään ulos. Nyt vedettiin iloisesti pulkkaa pari tuntia. Pukeutumiskysymys kaiketi.

Nallekarkkipiparit myyjäisiin

Päiväkodin joulumyyjäiset järjestettiin juuri ennen joululomien alkua. Pohdinnan jälkeen päätin tehdä myyjäisiin nallekarkkipipareita. Nämä melko makeat piparit taitavat sopia parhaiten lapsille ja vaikkapa erityisen paljon salmiakista tykkääville, sillä piparin sisään voi halutessaan sulatella myös noita mustia nalleja.

Piparitaikinan tein Kinuskikissan yksinkertaisella ohjeella. Tuli niin helposti niin hyvää, että tästä lähtien en taida turvautua kaupan taikinaan kuin hätätapauksessa.

Kun piparitaikina oli jähmettynyt yön yli jääkaapissa, tein isolla tähtimuotilla pipareita ja leivinpaperin päällä otin keskustan pois pienemmällä tähdellä. Paistoin näin syntyneitä tähtien reunoja uunissa neljä minuuttia, jonka jälkeen otin piparit ulos uunista ja täytin reiät nallekarkeilla. Optimaalinen määrä/reikä testattiin: kolme nallekarkkia, vähempi ei peitä ja suurempi määrä tulee yli laitojen.

Sitten vielä minuutiksi uuniin, ja kun nallekarkkimassa alkaa kuplimaan, piparit ulos (nallekarkkimassa palaa melko helposti). Pipareiden täytyy paistamisen jälkeen vielä jähmettyä leivinpaperin päällä ainakin pari tuntia ennen irroittamista.

Sitten vaan tomusokeria päälle ja sellofaanipussiin. Hyvin menivät kaupaksi :)

Suuri houkutus

Tätä olen himoinnut jo pitkään, La case de Cousin Paul -valosarjaa nimittäin. Joulukuun alussa kävin vihdoin sen hankkimassa eteishallia piristämään.

Valosarjan hyviä puolia: ihana. Huonoja puolia: Lapset eivät kertakaikkiaan pysty olemaan koskematta näihin. Joku valon ja pallon yhdistelmä vetää kaikkia alle kouluikäisiä puoleensa kuin magneetti, joten muutama pallo on kokenut kovia jo ensitaipaleellaan. 

Aikuisten vika se taitaa olla, että näin houkuttelevaa tavaraa on jätetty kosketusetäisyydelle, mutta olin jo ehtinyt tottua siihen, että taapero ei juurikaan korvaansa jouluvaloille lotkauta. Mutta nämä ovat poikkeus. Taaperollakin on silmää kauneudelle, näemmä.

Varapalloja löytynee jostain..