Joulurauhaa

Fallkullan kotieläintila 23.12.2012. Mikä ihana joulurauha.

Leppoisaa joulua eläinten tyyliin!

Seurasaaren myrskyisä joulupolku

Kaverit houkuttelivat viime sunnuntaina lähtemään mukaan Seurasaaren joulupolulle. Tämä ilmeisen perinteinen ja suosituksi paisunut tapahtuma oli jäänyt minulta täysin huomaamatta, ja oli yllättävää nähdä, että säästä huolimatta väkeä tarpoi Seurasaaren sillalla sankoin joukoin (autolla tuloa kannattaa harkita muutamaan otteeseen). 

Aivan kertakaikkisen valloittava tapahtuma, jossa kaikki joulun kaupallinen hörhötys oli korvattu ihanien vapaaehtoisten voimilla. Mieletön joulun tunnelma. Hauskoja rasteja, musiikkia, pipareita ja pullia, vaikka mitä.

Ja aivan hirveä sää. Miehen kanssa naurettiin, että ennen ei tällaisella kelillä olisi laitettu pikkurilliäkään ulos. Nyt vedettiin iloisesti pulkkaa pari tuntia. Pukeutumiskysymys kaiketi.

Nallekarkkipiparit myyjäisiin

Päiväkodin joulumyyjäiset järjestettiin juuri ennen joululomien alkua. Pohdinnan jälkeen päätin tehdä myyjäisiin nallekarkkipipareita. Nämä melko makeat piparit taitavat sopia parhaiten lapsille ja vaikkapa erityisen paljon salmiakista tykkääville, sillä piparin sisään voi halutessaan sulatella myös noita mustia nalleja.

Piparitaikinan tein Kinuskikissan yksinkertaisella ohjeella. Tuli niin helposti niin hyvää, että tästä lähtien en taida turvautua kaupan taikinaan kuin hätätapauksessa.

Kun piparitaikina oli jähmettynyt yön yli jääkaapissa, tein isolla tähtimuotilla pipareita ja leivinpaperin päällä otin keskustan pois pienemmällä tähdellä. Paistoin näin syntyneitä tähtien reunoja uunissa neljä minuuttia, jonka jälkeen otin piparit ulos uunista ja täytin reiät nallekarkeilla. Optimaalinen määrä/reikä testattiin: kolme nallekarkkia, vähempi ei peitä ja suurempi määrä tulee yli laitojen.

Sitten vielä minuutiksi uuniin, ja kun nallekarkkimassa alkaa kuplimaan, piparit ulos (nallekarkkimassa palaa melko helposti). Pipareiden täytyy paistamisen jälkeen vielä jähmettyä leivinpaperin päällä ainakin pari tuntia ennen irroittamista.

Sitten vaan tomusokeria päälle ja sellofaanipussiin. Hyvin menivät kaupaksi :)

Suuri houkutus

Tätä olen himoinnut jo pitkään, La case de Cousin Paul -valosarjaa nimittäin. Joulukuun alussa kävin vihdoin sen hankkimassa eteishallia piristämään.

Valosarjan hyviä puolia: ihana. Huonoja puolia: Lapset eivät kertakaikkiaan pysty olemaan koskematta näihin. Joku valon ja pallon yhdistelmä vetää kaikkia alle kouluikäisiä puoleensa kuin magneetti, joten muutama pallo on kokenut kovia jo ensitaipaleellaan. 

Aikuisten vika se taitaa olla, että näin houkuttelevaa tavaraa on jätetty kosketusetäisyydelle, mutta olin jo ehtinyt tottua siihen, että taapero ei juurikaan korvaansa jouluvaloille lotkauta. Mutta nämä ovat poikkeus. Taaperollakin on silmää kauneudelle, näemmä.

Varapalloja löytynee jostain..

Pimeys laskeutuu

Tällä viikolla se tapahtui: Pääsin sopuun talven pimeyden kanssa. Nyt tuntuu ihanalta käpertyä sohvan nurkkaan ja nauttia olohuoneen valomerestä. Ulkoilussakin on lumen tulon myötä uutta hohtoa: Taaperon vetäminen ympäri kyliä pulkalla on sekä vetäjästä että erityisesti vedettävästä ratkiriemukasta.

Pisteenä i:n päälle kävimme joulufiilistelemässä Bauhausissa. Vaikka valtava hallimyymälä ei erityisen jouluisa olekaan, oli jouluosasto varsin hauska. Joulupuista meille mukaan valikoitui sypressi, jota taapero pääsi koristelemaan. Vielä tänä jouluna päätimme jättää joulukuusen hankkimatta, mutta tämä ratkaisu tuntuu ajavan kuusen asiaa mallikkaasti. 

Jostan syystä joulun odottaminen on tänä vuonna auttanut erityisen paljon loppuvuoden kiireiden ja pimeyden jaksamiseen. Viime vuonna ei taidettu pimeyttä huomatakaan, kun näihin aikoihin asunnon pintaremontti oli kuumimmillaan. Nyt nautitaan työn tuloksista.

Tallitontun jalanjäljillä Korkeasaaressa

Hyssss! Tallitonttu kuljeskelee Korkeasaaren maisemissa. Kuulemma kuljeskellut jo 124 vuoden ajan. Viime viikonloppuna mekin kuljimme.

Vaikka Korkeasaari ei nyt varsinaisesti ole se Helsingin jouluisin paikka, oli hauskaa kiertää kera kahden parivuotiaan lumisella saarella ja bongailla tonttuja Tallitontun reitillä. Parivuotiaatkin ymmärsivät, että nyt ollaan tonttujen perässä.

Ihan kaikkia paikkoja ei ehditty käydä katsomassa parivuotiaiden kärsivällisyyden ollessa vielä melkoisen rajallista, mutta esimerkiksi tontun paja tuli tutkittua. Pieni välilämmittely trooppisessa talossa magnustien ruokintaa seuraamassa teki kylmänä päivänä hyvää. Ja koskaan en vielä, kissojen yötä lukuunottamatta, ole nähnyt tiikereitä niin aktiivisina. Viileä ilma ilmeisesti kannustaa liikkumaan..

Jotain perinteistä

Olen pitkin syksyä ihaillut erilaisia ikkunakynttelikköjä. Perinteisten mallien rinnalle on viime vuosina ilmestynyt hauskoja ja moderneja muunnoksia sekä muutama melko outo versio.

Erityisesti Design House Stockhomin Joy-kynttelikkö on kutkuttanut allekirjoittaneen sisustusnystyröitä. Mutta tänäkin vuonna Joy jäi kauppaan, sillä lapsuudenkodista peräisin oleva, todella perinteisen mallin mukainen kynttelikkö on sitten kuitenkin se paras. Näitä ei aina voi perustella järkisyillä.

Mukavaa itsenäisyyspäivää!

Joulu vihertää

Ironista kyllä, mitä enemmän lunta ulkona on, sitä vihreämpää meillä on täällä sisällä.

Uskon täysin toteamaan "tuoksut tekevät joulun". Hyasintit ovat tässä lajissa ihan omassa luokassaan. Joku inhoaa, joku rakastaa. Minä hamstraan intohimoisesti.

Jouluinen Porvoo-kuume

Retki Vanhaan Porvooseen on kuulunut joulunalusohjelmaani monena vuotena. Vajaan tunnin ajomatkan päässä Helsingistä odottaa iki-ihana keskittymä mielettömiä puoteja ja putiikkeja täynnä toinen toistaan ihanampia jouluasioita. Hypistelijän taivas.

Eikä edes tarvitse ostaa mitään. Kuljeskelu vanhan kaupungin kapeilla kujilla ja pysähtyminen kahville ja leivoksille yhteen noista ihanista kahviloista riittää hyvin tunnelmointiin.

Tänä vuonna joulukuu on niin täynnä ohjelmaa, etten välttämättä ehdi perinteeksi muodostuneelle retkelle. Pienenä lohtuna sentään osalla liikkeistä on verkkokauppa. Yksi ehdottomista suosikeistani on suloinen Design Deli, jonka Bombo Me -tarjotin löytyy allekirjoittaneen joululahjalistalta. Vinkvink joulupukki, sopisi meidän keltaisella sävytettyyn keittiöön mainiosti.

Kuva: kauppa.designdeli.fi

Nettijouluostoksilla, osa 1/lukuisia

Tänä vuonna töiden ja taaperon täyttämässä elämässä päätin ensimmäistä kertaa tehdä kaikki jouluostokset netissä. Yleensä olen nautiskellut joulutunnelmasta kaupungilla (ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että ehkä tänäkin vuonna on pakko päästä joulukauppoihin pyörähtämään ja hypistelemään), mutta ajan ollessa kortilla verkko kutsuu kiireistä jouluostajaa.

Aloitin helposta päästä: aina ihanan Polkkajamin joulukortit ovat valloittavia. Kaupunkilaisen kerrostaloasujan sydämen sulattivat erityisesti pönttöuuni- ja hellateemat. Polkkajamin verkkokaupasta tarttui muutama joululahjakin postin tuotavaksi. Oli tosin vaikeaa pidättäytyä ostamasta itselleen lahjakasaa siinä ohessa. Ne keittiöpyyhkeet, ne keittiöpyyhkeet...

Kuvat: www.polkkajam.com

Talven ensimmäiset piparitalkoot

Pimeä arki-ilta eikä mitään tekemistä päiväkodin ja töiden jälkeen. Mikä avuksi? Tänään me päätimme aloittaa joulun ja kävimme päivän päätteeksi hakemassa kaupasta piparitaikinaa, valmista sokerimassaa ja nonparelleja.

Äiti kaulitsi taikinan, taapero painoi muoteilla pipareita. Äiti pursotti sokerimassan ja taapero oli nonparellivastuussa. Parhaat piparitalkoot koskaan.

Morsgrisar är vi allihopa, allihopa, allihopa.

Joulun tunnelmointi oli hyvä aloittaa retkellä Ikeaan. Lähdimme ystävän kanssa illalla "pikaisesti" hakemaan joulupaperia, ja päädyimme viettämään tavaratalossa koko illan. Ei kovin yllättävää.

Joulupaperivalikoima oli tuttuun tapaan kattava ja pakkaustarvikkeiden lisäksi mukaan tarttuivat myös yllä olevat adventtikynttilät. Ikean joulu on aina vähän kaksijakoinen: Osa joulutuotteista on syötävän kauniita ja osa karmeita. Tänä vuonna suloisuus pääsi voitolle.

Yksi muumi yli laidan

Lasten lelut ovat ihanan kuvauksellisia. Viikonlopun valokuvauskurssin satona syntyi muun muassa muumin matka tuntemattomaan -kuvasarja. Lasten lelujen kuvauksellisuuden lisäksi viikonloppuna mieleen muistui myös työväenopiston ihanuus: laadukkaalle koko viikonlopun kurssille pääsi osallistumaan muutamalla kympillä.

Jos pitäisi valita yksi lelu kuvattavaksi, haluaisin ehdottomasti saada kohteekseni Kay Bojesenin suunnitteleman puisen apinan. Taaperon käsiteltäväksi tätä ei kuitenkaan raaskisi ostaa, mutta miksei omaksi iloksi? Leikkiä ei kai koskaan voi olla liikaa, aikuisenakaan.

Kuva: www.rosendahl.com

Joulupuu on rakennettu

Kuva: www.apartmenttherapy.com

Kerrostaloasunto ja oikea joulukuusi ovat aina hieman haastava yhdistelmä. Ennen lasta pärjäsimme hienosti ilman kuusta, ja viime vuosina olen tuonut kokonaisen puun sijasta sisään vain muutamua havuja isoon ruukkuun.

Tänä vuonna ajattelin toteuttaa jotain yllä olevan kaltaista. Tuon puun voi pystyttää jo marraskuun puolella ja se kestää reippaasti loppiaisen yli. Lisäksi oikeita havuja ruukkuun ja aito kuusen tuoksu on taattu. Ei varisevia neulasia, ei puun ahtamista olohuoneeseen.

Ensi vuonna voi tosin jo olla, että tytön takia tulee hankittua ihan oikea puu..

Keittiöfiilistelyä

Perjantaisin on ihana ottaa rauhassa, ulkoilla, laittaa ruokaa ja olla vaan. Tytön nukkuessa päiväuniä äiti saa valoisana aikana fiilistellä vielä uuden karhealta tuntuvan keittiön sisustusta.

Uusien, kiiltävien pintojen vastapainoksi sopivat hyvin pienet rosoiset asiat. Kuten elämässä yleensäkin.

"Punaista ja keltaista"

Viime viikonloppu kului taaperon 2-v synttäreiden parissa. Kun vuosi sitten juuri kävelemään oppinut lapsi ei vielä juhlien aikaan tajunnut maailman menosta tuon taivaallista, tänä vuonna tyttö odotti viikon, mikä päivä saa kakkua. Myös se ajatus, että lahjojen saaminen on melko hienoa, iski selvästi tällä kertaa. Joulua odotellessa..

Taapero osasi jopa esittää oman väritoiveensa ilmapalloille: punaista ja keltaista. Selvä homma, niillä mentiin. Punaisia ja keltaisia ilmapalloja, jouluvaloja, kynttilöitä (tappien näppien ulottumattomissa), leluja ja paljon ruokaa. Hauvakakku ja kaikilla hyvä mieli (paitsi juhlien loppupuolella sokerihumalan ja väsymyksen iskiessä vieraisiin).

Ei mitään ihmeellistä, mutta paljon hyviä muistoja.

Rojuvarastosta kuoriutuu työhuone

Työhuoneemme alkaa vihdoin muistuttaa työhuonetta toimittuaan muuton jälkeen yleisenä rojuvarastona. Rojut ovat pikkuhiljaa joko löytäneet paikkansa tai siirtyneet kirpparikuormaan.

Aikoinaan Artekin alennusmyynnistä löytynyt esittelykappaleena toiminut String-hylly sai pintaansa uuden valkoisen maalin ja muutti keittiöremontin alta työhuoneeseen keittokirjoja kannattelemaan.

Ihanat liitupurkit löytyivät jo edellisessä kirjoituksessa hehkuttamastani Asasta. Olisiko kenelläkään antaa vinkkejä, mitä kautta Asan tuotteita saa tilattua Suomeen? Kuulin, että Suomessa on aiemmin toiminut ainakin yksi jälleenmyyjä, mutta on nyttemmin lopettanut toimintansa.

Nyt pitäisi vielä järjestää työpöytä ja täyttää liitupurkit niihin suunnitellulla tuiki tarpeellisella pikkuroinalla. Järjestys on palautumassa taloon.

Lääkettä pimeään

Olen ehtinyt elämäni aikana kokea melko monta pimenevää syksyä, mutta silti joka syksy pimeys pääsee yllättämään.

Viime vuosina olen lääkinnyt pimeneviä iltoja aloittamalla joulufiilistelyn melkoisen ajoissa. Tänä vuonna ensimmäiset jouluostokset tarttuivat mukaan Berliinin reissulta, jossa ihastuin Asa Selectionin pöydällä seisoviin suuriin joulutähtiin.

Asan Berliinin Prenzlauer Bergin alueelta löytyneestä kaupasta olisin voinut kantaa kotiin paljon muutakin. Vielä on selvittämättä, saisiko Asan tuotteita tilattua Suomeen asti, vai vaatiiko tilanne uutta Saksan tai Ranskan reissua...

Nautiskelijan Berliini

Berliinin lomatarinoista sokerina pohjalla vielä nautiskeluosuus! Kaksivuotiaan matkaseurasta huolimatta ehdimme harrastamaan yllättävän paljon kirppareilla, markkinoilla ja kaupoissa pyörimistä. Taaperokin tuntui nauttivan markkinahumusta.

Muutama ehdoton suosikki jäi mieleen. Heti saapumisen jälkeinen lauantai-iltapäivä kului leppoisasti Prenzlauer Bergissä Kollwitzstraßen lauantaimarkkinoilla pyöriessä. Melko ruoka- ja juomapainotteinen kojutarjonta toi Halloween-kurpitsoista huolimatta jo lokakuun lopun kylmässä säässä mieleen joulumarkkinat. Kannattaa mennä paikalle tyhjällä vatsalla!

Berliinissä asuneen työkaverin suosituksesta vietimme suuren osan sunnuntai-aamupäivää Mauerparkin kirpputorilla. Lukemattomat kojut täynnä enemmän ja vähemmän vanhaa tavaraa olivat tervetullut tuulahdus suomalaisten kirppareiden kiertämisen jälkeen. Tännekin kannattaa suunnata tyhjällä vatsalla, tarjolla on kaikkea currywursteista kreppeihin.

Ja ikuinen tavarataloklassikko: KaDeWe, Kaufhaus des Westens. Vaikka en yleensä ole suuri tavaratalojen ystävä, KaDeWe on poikkeus, tai tarkemmin sanottuna sen ruokaosasto ja ylimmän kerroksen ravintola. Ruokaosastoa on mahdotonta kuvailla, se pitää nähdä. Ja yläkerran ravintola: näkymät, ruokavaihtoehdot ja se jälkiruokavalikoima. Mmmmm.

Poks!

Takana kolme kuukautta bloggailua ja tänään meni kymmenen tuhatta käyntiä rikki. Täällä käy lukemassa siskon, äidin, miehen ja luottoystävien lisäksi melkoinen joukko Googlen, Blogilistan, Bloglovinin tai Pinterestin kautta paikalle eksyneitä.

Kiitos teille! Jokainen kommentti ilahduttaa, eli jättäkäähän terveisiä jatkossakin!

Mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa, kuin ottaa muutama päätön kuva. Tiedättekö sellaiset oudohkot esineet, jotka ovat ajan saatossa kulkeutuneet mökin nurkkiin? Kukaan ei enää muista, mistä esineet ovat peräisin tai kuka ne on alun perin omistanut, mutta ne ovat olleet paikallaan aina ja kuuluvat kalustoon.

Joulukausi käynnistyköön!

Joku joulunvihaaja on päättänyt antaa juhlapyhille virkkaamalla takaisin.

Taaperomatkailijan Berliini

Berliini oli taaperomatkaajan taivas. Alla tämän loman taapero Top 3.

Prenzlauer Berg on täynnä lapsia

1. PRENZLAUER BERG

Kaupunginosa jossa syntyy tällä hetkellä eniten vauvoja asukkaita kohden koko Saksassa. Katukuva on sen mukainen: lähes jokainen vastaantulija työntää rattaita tai kantaa vauvaa trendikkäästi kantoliinassa.

Tappien tiheyden ansiosta ravintolat ja kaupat ovat taaperoystävällisiä ja leikkipuistoja löytyy lukuisia. Ostoksille kannattaa suunnata esimerkiksi Kollwitzstraßelle, josta löytyy useampi pieni lastentarvike- ja sisustusputiikki. Päämäärätön kärräily sekä alueen toreilla ja kirppareilla kiertäminen kannattaa.

Kiezkind kätkee sisälleen hiekkalaatikon

2. KAHVIA HIEKKALAATIKON REUNALLA - SISÄTILOISSA

Prenzlauer Bergin ehdoton taaperohelmi on Helmholtzplazin puistossa sijaitseva Kiezkind-kahvila, jonka sisätiloista löytyy iso hiekka-alue.

Äidit ja isät voivat istuskella penkeillä hiekka-alueen laidoilla kahvia juoden samalla kun lapset heittelevät hiekkaa. Saharahenkinen ilmasto on ainoa miinuspuoli.

Tällaisen kun joku keksisi perustaa Helsinkiin.

3. ZOO-AQUARIUM BERLIN

Berliinin perinteikäs eläintarha on toki näkemisen arvoinen norsuineen, kirahveineen ja sarvikuonoineen, mutta meihin upposi tällä kertaa vielä paremmin eläintarhan kupeesta löytyvä akvaario (Budapester Straße 32).

Neljässä kerroksessa sijaitsevat eläimet ja kasvit olivat juuri sitä, mitä kylmässä syyskelissä rattaissa paljon aikaa viettänyt taapero tarvitsi. Ja itse kalat ja muut eläimet olivat upeita myös vanhempien mielestä!

Kiireetön Berliini

Takana syysloma Berliinissä, eli reippaasti päämäärätöntä vaeltelua eri kaupunginosissa, lämmittelyä kahviloissa, kirpputoreja ja markkinoita, hotelliaamiaisia, kiireettömiä lounaita, noutoruokapiknikkejä hotellihuoneen lattialla, pieniä ostoksia ja suuria oivalluksia. Taapero kulki mukana kuin vanha tekijä ja keräsi vaaleilla kiharoillaan paljon sympatiapisteitä. Saksalaiset t-o-d-e-l-l-a pitävät lapsista.

Tämä oli toinen käyntini Berliinissä. Hitusen vanhempana (ja taaperon kanssa matkustavana) sitä taitaa osata ottaa rennommin ja jättää nähtävyyksien koluamisen muille. Ja silti nähtiin paljon. Ja oltiin vaan.

Lomailtiin.

70-luvun Muuramesta kuoriutui kaunotar

Tapahtuipa eräänä päivänä alkusyksystä: taapero kapusi pinnasängyn laidan yli. Oli aika aloittaa uuden sängyn etsintä. Olen yleensä huono ostamaan isoja asioita Huuto.netistä, mutta kun vanha 70-luvun Muuramen lastensänky tuli parilla kympillä vastaan, oli pakko tarttua tilaisuuteen.

Jo ostaessa oli tieto, että sänky oli huonokuntoinen, ja sitä se kyllä pinnoiltaan olikin. Vuosien varrella kaunis sänky oli saanut pintaansa ainakin neljä kerrosta maalia ja kymmeniä tarroja. Niitä irti taiteillessa kului tovi jos toinenkin. Mies ja erityisesti pappa olivat korvaamaton apu. Ja maalinpoistoaine, hiomapaperi, sikli, kuumailmapuhallin ja sekalainen joukko muita työvälineitä.

Lopputulos on vaivan arvoinen: miehen sabluunalla ja pumpulipuikoilla (!) taiteilemat eläimet ovat mainiot sekä vanhempien että taaperon mielestä ja sänky on osoittautunut myös hyväksi nukkumapaikaksi. Ja lelujen varastointipaikaksi. Ja pomppupaikaksi.

Mitäköhän sitä seuraavaksi Huuto.netistä hommaisi? ;)

Tästä lähdettiin...

Maalinpoistoaine työssään

Tropiikin lämpöä Gardeniassa

Jos rehellisiä ollaan, ei se nyt ihan Bahama ollut, mutta etelän matkan korvikkeena ihan, no, korvike. Helsingin Viikin Gardenia siis. Jäisenä ja sateisena sunnuntaina teki hyvää käydä lämmittämässä kylmettyneitä lihaksia tropiikin kasvien alla.

Taaperoa eivät kasvit olisi voineet juuri vähempää kiinnostaa, mutta kilpikonna, akvaario ja aulan piirrustuspaikka sitäkin enemmän. Meidän mittaristolla ihan kelpo retkikohde siis (sen tropiikin matkan puuttuessa).

Valoa kansalle

Nyt tarvitaan lisää valoa. Pikaisesti. Vietin illan puhuen miestä ympäri virittämään olohuoneen seinälle oheisen kaltaisen valoseinän. Hätätapauksessa joku pienempikin viritelmä käy.

Kuva: www.apartmenttherapy.com

Valokarnevaalien jännitystä

Joskus tekee hyvää tehdä tavallisena arki-iltana jotain ihan muuta. Ilta Lintsin valokarnevaaleilla rikkoi viikon rutiinit hyvin: Oli jokseenkin todellisuudesta irrallinen tunne kävellä ympäri huvipuistoa pimeässä illassa.

Vanhemmat nauttivat illan taianomaisesta tunnelmasta sateesta huolimatta, mutta yleensä rohkeaa taaperoa jännitti. Huvipuisto, joka kesällä oli mitä ihmeellisin ja laitteet, joista ei kesällä olisi lähtenyt pois, olivat pimeällä liian jänniä. Yksi kerta Kotkot-junassa riitti. Omien kärryjen tai vanhempien sylin turvasta oli parasta tarkastella kaksivuotiaan näkökulmasta varmasti melko kummallisia juttuja.

Vähän vanhempana uudestaan siis. Ja seuraavalla kerralla äidille kameran jalusta mukaan...

Ammattisienestäjät asialla

Juu, ei mennyt tämänkertainen "sienireissu" ihan putkeen. Vasta toisena päivänä mökillä huomattiin (ta siis mies huomasi, minä tunnun yrityksestäni huolimatta olevan sienisokea), että parkkeeraamamme auton ja suurilta osin sen renkaiden alla oli valtavasti kantarelleja. Muussina.

Hätä ei ole tämän näköinen, ajattelin, täällähän on hyviä kantarellipaikkoja muuallakin. Mutta etsintäreissun jälkeen oli todettava, että olimme onnistuneet muussaamaan koko lähitienoon ainoan kantarelliesiintymän.

Ensi vuonna parkkipaikka on käyttökiellossa.

Paperitaikaa

Toivolan vanhan pihan kätköistä Jyväskylästä ihanien putiikkien joukosta löytyy Butik Malfatto, jonka paperinarutuotteet olisin voinut kaikki kantaa kotiin.

Valitettavasti sekä tila- että budjettirajoitteet oli otettava huomioon, joten jouduin tyytymään vain yhteen pikkuriikkiseen lyhtyyn. Mutta hengästyttävän ihania olivat, toivottavasti pääsen ennen joulua käymään uudestaan hankkimaan lyhdylle kaverin. Nämä nimittäin näyttävät sitä paremmilta, mitä enemmän niitä on koossa...

Valtteri vaarassa?

Aamun Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että Vallilan makasiinien kirpputoria Valtteria uhkaa tilojen menettäminen. Uutisen mukaan uudet tilat ovat hakusessa, mutta yhtä hyvälle paikalle Valtteri ei todennäköisesti enää pääse.

En tiedä asian taustoista enempää, mutta on todella sääli, jos tämä kaupunkikultturia parhaimmillaan edustava paikka joutuu toimintansa lopettamaan. Sekä satunnaisen myyjän että ostajan näkökulmasta paikka on ollut elävä osoitus monista niistä asioista, jotka tekevät Helsingistä niin hyvän paikan asua. Paikalla on joukoittain nuoria, vanhoja, suomalaisia, turisteja, trendikkäitä ja vähemmän trendikkäitä kaupunkilaisia sulassa sovussa löytöjä tekemässä.

Vaikkei mitään etsisikään, paikalla on ihana käydä vain tunnelmaa henkimässä. Sunnuntaiaamupäivä Valtterissa voittaa tekemällä tehdyn kaupunkikulttuurin 10-0. Toivottavasti ratkaisu toiminnan jatkamiseksi löytyy.

Ps. Tällä hetkellä juttua pääsee lukemaan vain maksullisesta digilehdestä.

Jyväskylän uusi vanha helmi

Sisareni tutustutti minut viime viikonloppuna Jyväskylän uusimpaan helmeen, äskettäin avattuun Toivolan vanhaan pihaan. Kuten nettisivut kertovat:

"1800-luvun lopun käsityöläispiha Jyväskylän keskustassa herää uuteen loistoonsa tunnelmallisen kahvilan, käsityöläispuodin ja yrittäjien toimesta."

Rakastan käsityöpuoteja. Ja kahviloita. Ja pieniä designkauppoja. Ja kaikkia pieniä söpöjä kauppoja nyt yleensäkin. Siispä ei ole mikään suuri yllätys, että Toivolan pihassa kului tovi jos toinenkin. 

Vaikka projekti on vielä hieman vaiheessa ja esimerkiksi kahvilaa en vielä tällä kertaa löytänyt, jo nyt voi sanoa, että jos matka suuntautuu joskus Keski-Suomeen päin, kannattaa Toivola ehdottomasti sisällyttää matkaohjelmaan. Erityisesti putiikkien suloiset sisustukset ovat näkemisen arvoisia.

Taidanpa tähdätä Jyväskylään seuraavan kerran joulupihan aikoihin :)