Etsintäkuulutus: koukut kateissa

Meillä on ylläolevia koukkuja eteisen seinällä kolme. Toimivat loistavasti. Koska elämme haalari, varahaalari ja varahaalarin varahaalari -taloudessa, näitä tarvitaan lisää. Mutta mistä? Ostin koukut aikoinaan Heinolassa toimineesta sisustuskaupasta, joka on sittemmin lopettanut toimintansa.

Eli jos jossain törmäät näihin koukkuihin, laita vinkkiä!

Tamminiemen tyyliin

Olen käynyt Urho Kekkosen museo Tamminiemessä viimeksi polvenkorkuisena. Silloin ei osannut arvostaa kauniin talon sisustuksen antamaa ajankuvaa aivan yhtä paljon kuin nykyään. Pallotuoli, nahkakalusteet, Sylvin upea kullanvärinen nojatuoli.... Lista on pitkä.

Olisi ollut ihanaa keskittyä ihailemaan talon henkeä ja kalustusta, mutta rehellisesti sanottuna suurin osa museovierailusta meni tällä kertaa tiukkasävyisiin keskusteluihin uhmaiän saavuttaneen taaperon kanssa siitä, saako museossa koskea tavaroihin. No ei saa. Ei ollut ihan taaperon mieleen tämä sääntö.

Ei siis mikään uhmaikäisen kanssa reissaavan unelmakohde (Onko sellaista olemassakaan?), mutta yksi Helsingin kauneimmista paikoista. Uusi kahvila oli vielä vähän kolkon oloinen, mutta ansainnee uuden testauksen joskus myöhemmin.

Vähemmän riisuttuja valaisinhaaveita

Olen onnistunut kehittämään intohimoisen suhteen valaisimiin, tai tarkemmin sanottuna kattolamppuihin. Muutaman minunonpitänytmaalatatämähuonekalujovuosisitten -projektin ohelle alkuvuoden sisustushaaste voisi olla uusien lamppujen löytäminen työhuoneeseen ja olohuoneeseen.

Työhuoneen valaisinratkaisu näyttää nykyisellään tältä.

Vaikka yksinkertainen on kaunista ja sitä rataa, haussa on hieman vähemmän riisuttu vaihtoehto.

Kuvat: finnishdesignshop.fi

Artekin klassikko A330S Golden Bell valkoisena tai Muuton musta Myy-valaisin tulevat ensimmäisenä mieleen.

Mutta myös esimerkiksi Sigudur Gustafssonin Take Away -lamppu kiehtoo.

Kuva: scandinaviandesigncenter.com

Tai sitten jotain ihan muuta. Mutta mitä?

Muotista ja muotin ulkopuolelta

Ystävät lähtivät vuoden vaihteessa rohkeasti maailmalle ilman tarkkaa suunnitelmaa tai aikataulua ja luopuivat samalla suuresta osasta omistamistaan tavaroista. Ennen lähtöään he järjestivät asunnossaan tavaroiden poisantamisjuhlat, joista sai/piti ottaa mukaan kaikkea tarvitsemaansa.

Vaikka ajattelin etukäteen, että juuri mitään lisää emme asuntoomme tarvitse (ja emmehän me ihan o-i-k-e-a-s-t-i juuri mitään tarvitsekaan...), löytyi juhlista vaikka mitä aarteita –  muun muassa tuiki tarpeelliset mehujäätelömuotit. Ainakin minulle nämä tuovat tuulahduksen 80-luvun lapsuudesta. Tuntuvat toimivan 2010-luvun lapsille ihan yhtä hyvin.

Olisiko sinusta luopumaan kaikesta, mitä omistat, ja lähtemään maailmalle ilman tarkkaa suunnitelmaa tai paluupäivää?